George Berkeley (1685 – 1753) oli suurenmoinen anglo-irlantilainen filosofi modernin aikakauden varhaisvaiheessa. Yksi hänen ensisijaisista saavutuksistaan oli idealismin kehittäminen eteenpäin, näkemys, joka kieltää materian olemassaolon. Berkeleyn mielestä todellisuus koostuu ainoastaan mielistä ja niiden ideoista, kuten pöydät ja tuolit ovat vain ideoita havaitsijan mielessä.
Berkeley tunnetaan myös kritiikistään abstraktiota kohtaan, asia, jota hän pitää harhaanjohtavana ja saavuttamattomana. Tässä yhteydessä Berkeley kritisoi Lockea, joka esittää, että mieli johtaa jotakin yleistä ja samankaltaista kaikista yksittäisistä objekteista luoden uuden, abstraktin idean. Berkeley osoittaa, että on esimerkiksi mahdotonta muodostaa abstrakti idea liikkeestä, joka olisi erilainen kuin kehon liike, sillä se ei saisi kävellä, lentää eikä ryömiä. Samoin emme voi käyttää itseämme kehyksenä kehon abstraktion luomisessa, sillä abstraktio ei saisi olla valkoinen, musta, kellanruskea, köyry, pitkä eikä lyhyt ihminen. Vastustaen abstrakteja ideoita Berkeley ehdottaa, että voimme käyttää itseämme kehyksenä luodaksemme yleisen idean, joka edustaa kaikkia muita samantyyppisiä yksittäisiä ideoita. Esimerkiksi sanoessamme "liike", ajattelemme minkä tahansa kappaleen liikkeessä, joka soveltuu suoraan tähän yleissanaan, oli se sitten lentämistä, ryömimistä tai kävelyä.
