Søren Kierkegaard (1813 – 1855) oli tanskalainen filosofi, teologi, kirjallisuuskriitikko ja runoilija, jonka töillä oli huomattava vaikutus 1900-luvun filosofiaan, teologiaan, kirjallisuuteen ja psykologiaan. Kierkegaard tunnetaan myös ensimmäisenä eksistentialistisena filosofina, joka esitti, että on yksinomaan jokaisen yksilön (ei uskonnon tai yhteiskunnan) vastuulla antaa elämälle tarkoitus.
Uskosta:
Kierkegaard painotti, että uskominen tarkoitti samalla epäilemistä. Toisin sanoen, jos todella uskoo Jumalaan, pitäisi käsittää, että omat uskomukset Jumalasta ovat epävarmoja. Jumalaan ilman epäilystä uskova ihminen ei ole aidosti uskonnollinen, vaan ennemminkin hyväuskoinen, sillä uskolla ei olisi todellista sisältöä ilman henkilökohtaista sitoumusta omien uskomusten perustelemiseen. Tähän liittyen Kierkegaard korostaa itsetutkiskeluun pohjautuvaa oman itsen tärkeyttä.
Angstista:
Kierkegaard oli ensimmäinen, joka käytti termiä angsti kuvailemaan voimakasta pelon ja epämääräisen huolen tunnetta. Tämä tanskan kielen "ahdistusta" kuvaava käsite ilmestyi myöhemmin Heideggerin, Nietzschen ja Sartren eksistentialistissa töissä. Ahdistus kantaa erityisesti käsitteellistä valinnanvapauden merkitystä, joka on kaksipuolinen. Toisaalta ahdistus on synnin edellytys. Kierkegaard antaa esimerkin ahdistuksesta, joka syntyy Aatamin valinnasta, kun pitäisi päättää, syödäkö kielletty hedelmä vai ei. Hänellä oli vapaus valita, mutta hän söi hedelmän tehden syntiä. Toisaalta taas ahdistus antaa meille tietoa valinnoistamme ja henkilökohtaisesta vastuustamme. Näin ollen kokemus ahdistuksesta saattaa meidät pohdiskelevaan tietoisuuteen identiteetistämme ja mahdollisuuksistamme.
