Platonia (427-348 eKr.) ja Aristotelesta (384-322 eKr.), kumpikin kreikkalaisia, pidetään yleisesti ottaen kaikkien aikojen suurimpina filosofeina. Heidän töitään tutkitaan suurella mielenkiinnolla yhä tänä päivänä, sillä he muovasivat ison joukon filosofian koulukuntia vuosisadoiksi eteenpäin.
Totuudesta:
Platonin mielestä maailma on kuin luola, jossa ihmiset eivät havaitse todellisuuden oikeaa muotoa, vaan pelkät luolan seinille lankeavat objektien varjot. Tässä mielessä emme voi luottaa aisteihimme ymmärtääksemme asioiden Totuuden tutkiessamme luonnollista maailmaa. Matemaattisten todistusten pääperiaatteiden tapaan luonnollisten asioiden todelliset muodot ovat olemassa mielissämme. Näin ollen todellisuuden oikeaa muotoa voidaan mietiskellä ennemmin kuin tarkkailla, ja vain filosofi voi päästä ymmärrykseen asioiden totuudesta.
Toisin kuin Platon, Aristoteles uskoi, että aisteja tarvittiin määrittämään kunnolla luonnollisen maailman todellisuus. Luonnollisen maailman järjestelmällinen havainnointi ja analysointi yhdessä logiikan kanssa on tie kohti Totuutta. Tällaista havainnointimetodologiaa kutsuttaisiin nykyään "tieteeksi".
