Kuinka hänen silmänsä tuikkivatkaan! Hänen iloiset hymykuoppansa, poskensa kuin ruusut, nenänsä kuin kirsikka, lystikäs suunsa oli kaarena ja parta hänen leuallaan oli valkea kuin lumi. Piipunnysä oli tiukasti hampaidensa välissä ja pieni, pyöreä maha tärähteli hyytelön lailla hänen nauraessaan. Hän oli pyylevä ja pullea, iloinen vanha veikka ja nauroin hänet nähdessäni.
